Mosambikissa julkisen alan liitto SINAFP ei pääse neuvottelemaan työntekijöiden palkoista ja työehdoista, koska maan hallitus suhtautuu liittoon penseästi. Tilanteen muuttamiseksi SINAFP kouluttaa aktiiveja, joiden on tarkoitus kerätä tuhansia allekirjoituksia liiton tueksi.
Kokoushuone täyttyy viimeistä paikkaa myöten. Mosambikilaiset ammattiliittoaktiivit ovat saapuneet joukolla keskustelemaan JHL:n järjestötoimitsija Susanna Haapalaisen kanssa jäsenten kohtaamisesta ja ammattiliiton merkityksestä.
Salin lämpötila kohoaa nopeasti trooppisiin lukemiin. Silti yksi aktiivi pitää tyynesti päällään paksua takkia, jolla pärjäisi Suomen syyssäissä. Paikallinen talvisää ei osallistujia tunnu hikoiluttavan, mutta heidän harteilleen annettu tehtävä voi nostaa tuskanhien otsalle, ainakin heikkohermoisille. Saliin kokoontuneilla liittoaktiiveilla on suuri vastuu siitä, että Mosambikin julkisen alan työntekijät pääsevät neuvottelemaan palkoistaan ja työehdoistaan.
Palomies ei liittoon pääse
Mosambikissa julkisen alan työntekijöitä edustaa SINAFP-liitto. Liiton suurin ongelma on, että sillä ei ole virallista neuvotteluasemaa. Se ei siis pääse neuvottelemaan työnantajan kanssa palkoista ja muista työehdoista. Mosambikin lakien mukaan SINAFP saa virallisen aseman, kun se edustaa ainakin viittä prosenttia julkisen alan työntekijöistä.
Allekirjoituksia tarvitaan lähes 17 000.
Tämän todistamiseksi pitää kerätä lähes 17 000 allekirjoitusta. Aktiivien mielestä huikea luku kertoo siitä, että hallitus ei halua neuvottelupöytään vahvaa julkisen alan liittoa. Maassa pääsee presidenttiehdokkaaksikin helpommin, siihen riittää 10 000 allekirjoitusta.
Kesällä 2018 nimiä oli kasassa reilut 6 500. Kunnianhimoinen tavoite on kerätä tänä vuonna yli 10 000 nimeä. Sitä varten liitto kouluttaa lisää aktiiveja, jotka kiertävät työpaikoilla puhumassa ammattiyhdistysliikkeen tärkeydestä. Liiton antamien lukujen mukaan Mosambikin julkisella sektorilla on reilut 330 000 työntekijä. Osa julkisen alan ammattilaisista ei saa edes kuulua liittoon. Järjestäytyminen on kielletty muun muassa poliiseilta, palomiehiltä, armeijan työntekijöiltä, vanginvartijoilta, diplomaateilta ja verovirkailijoilta.
Ay-liikkeessä jo neljä vuosikymmentä
Keskusteluja ja työpaikkakäyntejä on edessä melkoinen määrä ennen kuin SINAFP saa tarvittavat allekirjoitukset kerättyä. Tällä hetkellä nimiä kerätään ennen kaikkea maakuntien eli provinssien suurimmissa kaupungeissa. Vain Inhambanen provinssissa maan eteläosassa on päästy allekirjoitustavoitteeseen ja jopa ylitetty se kirkkaasti. Yksi nimienkeruussa kunnostautuneista aktiiveista on liittoveteraani Marcelino Ferreira. Hän on ollut Mosambikin ay-liikkeessä mukana jo vuodesta 1976 eli miltei koko sen ajan, kun maa on ollut itsenäinen.
Marcelino Ferreira koulutuksessa kesällä 2018.
– Olemme saaneet tehdä vapaasti töitä esimiesten ja työntekijöiden kanssa. Kerromme, mistä ay-liikkeessä on kyse, mies kertoo onnistuneen nimienkeräyksen saloista.
JHL auttaa aktiivien kouluttamisessa
JHL on mukana SINAFP:n liittoaktiivien koulutuksessa. JHL:n järjestötoimitsija Susanna Haapalainen veti kesäkuun lopulla työpajaa, jossa pohdittiin, miksi ihmiset epäröivät liittoon liittymistä ja miten epävarmuus voidaan voittaa. Yksi tapa on kertoa konkreettisista parannuksista, joita liitot ovat saaneet työelämässä aikaan. Mosambikissa näitä voittoja ovat esimerkiksi minimipalkkojen korotukset ja entistä pidempi äitiysvapaa. Äitiysvapaa oli aiemmin vain 30 vuorokautta, nykyään vapaa on 90 päivää.
Mosambikissa ay-liikkeen voittoja ovat esimerkiksi minimipalkkojen korotukset ja entistä pidempi äitiysvapaa.
Susanna Haapalainen valmistautuu.
– Täällä työntekijöiden kanssa puhutaan paljon konkreettisemmalla tavalla kuin meillä Suomessa. Ehkä se on välttämätöntä, koska monet eivät oikein tiedä, mikä ammattiliitto on. Voisimme Suomessa ottaa mallia tästä keskustelukulttuurista, Haapalainen pohtii työpajan antia.
Entä mitä hyötyä JHL:n Mosambik-vierailuista oli paikallisille aktiiveille? Susanna Haapalainen toivoo, että hän onnistui herättämään ihmisissä halun käydä entistä rohkeammin keskustelua työpaikoilla. Se tarkoittaa sitä, että ihmisille ei pelkästään luetella liiton saavutuksia, vaan ongelmia ja niiden ratkaisuja pohditaan yhdessä.
– Mitä täällä työpaikalla pitäisi mielestänne parantaa, mitä olette itse valmiita tekemään? Se on se olennainen kysymys, Haapalainen sanoo
Kansainvälinen tuki on paljon muutakin kuin rahaa
Nimien keräämistä vaikeuttavat Mosambikin mittasuhteet. Pääkaupunki Maputosta on maanteitse reilut 2 500 kilometrin matka maan pohjoisosissa sijaitsevaan Pemban kaupunkiin. Automatka on suunnilleen yhtä pitkä kuin köröttely Helsingistä Utsjoelle ja takaisin.
Toinen pulma on rahoitus. Tällä hetkellä SINAFP:llä ei ole lainkaan jäsenmaksutuloja ja liitto on riippuvainen kansainvälisen, solidaarisen ammattiyhdistysliikkeen tuesta. Mosambikin hanketta koordinoi julkisen alan kansainvälinen kattojärjestö PSI, johon kuuluu yli 650 liittoa. Suomessa työtä hallinnoi Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK. Tätä kautta mukana on myös JHL, joka rahoittaa hanketta. Solidaarisuus ei tarkoita pelkkää rahoitusta. Se on myös tietojen ja taitojen vaihtamista, jota oli myös Susanna Haapalaisen vetämä työpaja.
– Vähintä, mitä JHL voi nyt tehdä, on olla mukana edistämässä työntekijöiden oikeuksia. On tärkeää, että JHL, SASK ja PSI ovat mukana tässä työssä. Se antaa vahvan signaalin, että Mosambikin julkisen sektorin työntekijät eivät ole yksin. Meillä Suomessakaan asiat eivät aina ole olleet hyvin ja olemme silloin saaneet apua, Susanna Haapalainen avaa JHL:n solidaarisuustyön syitä.